No niin, aika käydä päivittämään tätä blogia vähän ahkerampaan tahtiin! Tämä yksi postaus per vuosi -päivitystahti ei kyllä tuo kovinkaan varmasti lisälukijoita tänne..! Aiemmin pidin tätä lähinnä portfoliona, mutta nyt se virallinen portfolio siirtyi tuonne Carbonmaden sivupohjaan, jonne pääsee tuossa oikealla olevasta linkistä. Tänne tulen nyt laittamaan vähän enemmän kaikenlaisia juttuja mitä teen - luonnoksia, käsitöitä, valokuvia, suunnitelmia ja työn tuloksia! Nyt on ollut vähän hiljaisempi kausi piirrustuksen saralla, ja toivon tosiaan että tää blogi innostais tekemään enemmän asioita.
Blogin nimikin vaihtui samassa rytinällä. Oon miettiny sitä jo aika pitkään, ja mietin kanssa että avautuuko se nyt kenellekään, mutta eihän siinä aina tarvitsekaan olla järkeä - onhan sitä kaikki White Trash Diseaset ynnä muut. Ja eihän siitä faktasta mihinkään pääse että englanniksi kaikki vaan kuulostaa paremmalta. Mutta selitetäänpäs nyt tämä kultaisen mekon teoria.
Nimittäin, löysin noin kuukausi sitten mekon. Se ei ollut mikä tahansa mekko, se oli juurikin tämä kuuluisa kultainen mekko. Vaikka yleensä miun väriskaala on kaikki maailman värit, niin mitään kultaista en ollut koskaan ajatellut itselleni hankkivani. Mutta se mekko oli niin överi, että se oli vaan pakko ostaa. Ja siinä oli jotain legendaarista, aivan kuin se edustaisi jotain suurempaa asiaa.
Siinä oli nimittäin asennetta. Semmoista, että "tämmönen mie oon, ihan sama mitä muut on mieltä". Nimittäin liian usein sitä on että enhän mie nyt tämmöseen pysty ja uskallanko mie, mitä kaikki muut nyt tästä aattelee. Ja ihan turhaan, sillä semmonen asennoituminenhan just estää kaikkien unelmien toteutumisen. Joten nytkin se mekko roikkuu tuossa seinällä, muistuttamassa siitä että minähän se vaan pystyn toteuttamaan unelmani!
Ei pidä häpeillä, vaan antaa vaan mennä.
Joten, täällä blogissa on ennen kaikkea miun lempiasioita. Asioita, joita voin ylpeenä esitellä ja juttuja, joista saan inspiraatiota ja voimaa. Toivottavasti joku muukin siellä ruudun toisella puolella saisi niistä jotain irti!
Tässä vielä lopuksi yks miun tämän hetken lempibiiseistä. "Never let your fear decide your faith". Damn right, Awolnation!
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
15.11.2013
Kiireinen hiiriperhe
Tämä työ on jo aika vanha, ja tyylini on jo kerennyt kehittyäkin tämän jälkeen, mutta silti tykkään siitä kovin. Yksityiskohtia tähän oli niin kiva väkertää, ja ajatella jokaisen hiirihahmon persoonallisuutta - hiiri-isosisko on vähän rebel kun sillä on lävistyksiä, ja vanha mummo on laitettu helppoihin hommiin lautasliinoja taittamaan.
Pitäisi taas pitkästä kaivaa mustevälineet esiin, niillä saa niin aikaiseksi elävää jälkeä!
Myös serkkuni innostui työstä siinä määrin, että kirjoitti siitä runon! On niin mahtavaa, että miten oma työ voi inspiroida myös muita!
HIIRIPERHEELLE ON TULOSSA VIERAITA KYLÄÄN
On hiiriperheessä 6 lasta,
pienin onkin vauva vasta.
Kaikki puuhaa, hyöriii, häärää,
siinä riittää touhun määrää.
Nytpä onkin kiire vasta,
vieraat näkyy ikkunasta.
Tätä onkin odotettu,
kaikki pian valmistettu.
Mummo vielä liinat taittaa,
veli pöytään astiat laittaa.
Sisko tekee kuorrutuksen,
kakun hienon somistuksen.
Joku kurkkaa verhon takaa,
ehdinkö vielä lusikat jakaa?
Kunhan saapuu vieraat tutut,
riittää meillä hauskat jutut.
-Leena Engström
Pitäisi taas pitkästä kaivaa mustevälineet esiin, niillä saa niin aikaiseksi elävää jälkeä!
Myös serkkuni innostui työstä siinä määrin, että kirjoitti siitä runon! On niin mahtavaa, että miten oma työ voi inspiroida myös muita!
HIIRIPERHEELLE ON TULOSSA VIERAITA KYLÄÄN
On hiiriperheessä 6 lasta,
pienin onkin vauva vasta.
Kaikki puuhaa, hyöriii, häärää,
siinä riittää touhun määrää.
Nytpä onkin kiire vasta,
vieraat näkyy ikkunasta.
Tätä onkin odotettu,
kaikki pian valmistettu.
Mummo vielä liinat taittaa,
veli pöytään astiat laittaa.
Sisko tekee kuorrutuksen,
kakun hienon somistuksen.
Joku kurkkaa verhon takaa,
ehdinkö vielä lusikat jakaa?
Kunhan saapuu vieraat tutut,
riittää meillä hauskat jutut.
-Leena Engström
21.10.2013
Pupu merihädässä
Kyllä, vielä olen elossa, vähän vain kiireinen viime aikoina! Tässä lähipäivien urakka onkin päivitellä tämä portfolio nykyhetkeen, kun suurin osa töistä näyttää olevan parin vuoden takaisia.. Mutta tässähän huomaa sen kehityksen myös!
Työharjoittelun hiljaisimpina hetkinä oon yrittänyt kehittää omia Illustrator-taitojani. Oon ihaillut Pinterestistä kaikkia ihanuuksia, mitä ihmiset ovat osanneet tehdä vain vektoreita vääntelemällä, ja halusin itekin kokeilla jotain vähän erilaista, sillä oon vähän ehkä liikaankin keskittynyt käsin piirtämiseen.
Ensin tein purjeveneen. Sitten halusin tehdä virtahevon. Ja siitä se ajatus lähti lentämään.
Pupun hattu näyttää kuulemma ylioppilaslakilta - kapteenin hatuksi sitä kyllä tarkoitin! Ite kyllä tykkään, tästä tuli ihan hauska kokeilu.
Työharjoittelun hiljaisimpina hetkinä oon yrittänyt kehittää omia Illustrator-taitojani. Oon ihaillut Pinterestistä kaikkia ihanuuksia, mitä ihmiset ovat osanneet tehdä vain vektoreita vääntelemällä, ja halusin itekin kokeilla jotain vähän erilaista, sillä oon vähän ehkä liikaankin keskittynyt käsin piirtämiseen.
Ensin tein purjeveneen. Sitten halusin tehdä virtahevon. Ja siitä se ajatus lähti lentämään.
Pupun hattu näyttää kuulemma ylioppilaslakilta - kapteenin hatuksi sitä kyllä tarkoitin! Ite kyllä tykkään, tästä tuli ihan hauska kokeilu.
29.5.2012
Kesärakkautta laiturilla
Välillä on kiva siirtyä tietokoneen näytön edestä pois, ottaa pensseli käteen ja alkaa oikeasti maalaamaan. Eikä niin, että kaikki virheet voi poistaa Ctrl+Z:llä. Ja jos menee pieleen niin sitten menee ja virhe joko hyväksytään, maalataan uutta päälle tai yritetään pyyhkiä vanhaa pois.
Ensi kesän näyttelyä varten on tämän lisäksi muitakin nalletauluideoita, nyt pitäisi vain ottaa se pensseli kauniiseen käteen ja maalata ne loputkin!
22.12.2011
Jäätynyt luonto
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


